--vie mut minne vaan
taivaanrannan taa
yli merten seilataan
yli vuorten kahdestaan
kanssasi nähdä saan
kun yö taas peittää maan
sen hetken kanssasi jaan
ihan kahdestaan
vie mut minne vaan--

Taas itkettää, päässä pyörii ajatus mitä tekis mieli tehdä, mut sitä en tähä kirjota. Oma asiani, kaikkien ei tarvi saada tietää, eikä kuulukaan. Ja en mä sitä tekis, en enää. Ei mulla oo syytä. Mulla on arvet jo. Lisää ei tarvi.

-      -      -

Katon lätkää ja kuuntelen Yö:tä ja mietin ja kirjotan. Pitkästä aikaa kirjotan vaan sitä mitä mieli tuottaa ja katon jälkeenpäin mitä siihe paperille tuli. On jotenki outo olo. Ehkä son siitä, et mietin sitä et N on nyt sit muuttanu Borga.. Outo ajatus, se ei enää jumita puolta viikkoo mun luona yhtee putkee.
Eilenki mun piti vaan käydä siellä, no enköhä sit tottakai jääny sinne yöks. :) Oli outoo. N oli kans et ei helvetti tää on nyt mun. Tää on mun. Siinä vieressä vaan tyynesti olin, et joo on se sun nyt. Asut täällä.

Mun pitäis koht yrittää nukkumista, muuten mun yö menee tähä et keikun aamuyöhö kirjotelle ja muuta miettiessä. Ehkä katon lätkän loppuu asti ja sitte nukkumaa. Solla muuten kaks kaks suomi-norja.