En tiedä miten tätä kertoisin,
kaipaan ja kaipaan,
ihmettelen itseäni
päivä päivältä enemmän.
Jaksan ja jaksan.
Silti minut yllättää,
pimeys, surullisuus, väsymys.
Kuvat haalistuu,
suru pyyhkiytyy kehon ohi,
voimat katoavat,
jaksoin, mutten nyt.

Väsyttää. Ja taas tuli tälläne hällä väliä olotila. Ei jaksa, ei kiinnosta, tahtois vaan itkee. Tänää iha heti aamusta asti ollu tälläne olo jo.

Mun pitäis huomen mennä vaikka missä käymää ja plääh.