Eksyin taas tylsistyneenä Hp-ropeen. Kaikki vanhat ajat tuli mieleen siit pelist, sillon ku tapasin Kisun ja kaikkee. Maailma parani hieman.
Ajatus iski, et ois todella hienoo kirjottaa koko jutust joku kirja, et sen pelin kirjoittais kunnolla ja näin, mut mun taidoilla ei saada mitään aikaseks ja se on ensinäki ihan helvetin iso juttu. Siel on niin paljon sitä tekstii, ekanaki kaikki pitäis laittaa järjestyksee ja ehkäpä luvatki pitäis kysyy kaikilt pelaajilta, et saaks niitten kohtii käyttää. Ja sit alkaa kirjottaa kirjamuotoon. Joku muu, joka pystyis onnistuis ihan varmasti. Edes ihan omaks huviks tekis sen. Mul ei aika riitä, ku mä en koskaa järjestele mun aikaa, se valuu hukkaa koko ajan.
Ja vielä se et mä en jaksais loppuu asti tehä.

Mä kaipaan jotakin. En tiiä itekää mitä. Mikää ei vaan nyt oo vähään aikaa kiinnostanu. Ja ruokakaa ei maistu eikä mitää. En ymmärrä. En jaksa ajatella mitää. En jaksa olla missää. En jaksa kiinnostuu mistäkää asiast. En vaan jaksa taas. Tahtoo jotakin, mitä ei taas voi saada. Ehkä se kaikki sit johtuu tost kesätyöst ja tost ruotsin kielest. Tai koulu alkaa painaa jo ennenku pääsen koulun penkillekää.. Jos en sit pääsekää ykköst läpi. Nähään nelosella.

Tääki päivä menny vaan koneella istumisella, turhauttavaa tälläne. Mun on pakko saada ittestäni nyt vähä kiinni ja alkaa tehä jotain.