Kaikki vois mennä paremmin.

Sain sitte saikkuu torstaihi asti ja perjantaina uudestaa terkkarille juttelee mukavia ja huomenna alkaa kahden viikon valohoit, joka päivä tunniks tuijottelemaa valoo. Naisnais. Ja hyvä ettei se muija leimannu mua samantien masentuneeks, hah, vähä ku kertoo et on tosi väsny olo, voimaton, heikottaa, huono olo kokonaisuudessaa, siis oksennus mielessä, eikä ees ruoka maistu. Ni eiku tyttö vaa hullujen huoneel ja masennuslääkkeet kätee. No ei nyt iha.
Täs nyt katellaa pari viikkoo ja käyn kerran viikos sen luona ja katotaa mihi tää ihmetouhu liikkuu mussa, et oonko edellee viel näin kuollu vai oonko kenties vähä heränny eloo.

Ja ens viikol alkais työharjottelu ja iltaa koko viikko, awh, iha ku jaksaisin. Mut son hyvä saan nyt tän viikon lepäillä iha kokonaa ja ehkä ens viikol sit jaksaisin olla elos. Et ehkä ens viikon perjantain enne töihi menoo vois käydä sit taas terkkaril juttelee mukavii ja sit töihi ja jotenki noi valohoidotki pitää säätää, jos nyt sit alan iha oikeesti oikeesti käymää siel. Huomenna kokeilen ja kait mä siel sit iha vaik huvinvuoks käyn, ku se ei ees maksa.

Kattoo nyt mitä täst tulee. Epäilen kyl et stressi laukes ja kaikki pamahti ja sit vaa väsähdin lopullisesti taas. Son aina tää syksy/talvi vaihde.