Tänää töissä ku vein sellasia laatikoita keittiön läpi ulos, ni Esko oli et tuu koht käymää mun luona, olin et ok. Sit menin, ni se ilmotti et 15.1-08 on taitajakilpailut mein koulus, et sinne menen. Olin et joo tottakai. Ihan innoissani oon. Mut tammikuust tulee rankka, ainaki siit alust.
Heti ku koulut alkaa ni se koko viikko on tehotreenii, joka päivä treenit. 10 drinkkiä historioineen pitää osata ulkoa, jos tuomarit vaikka kysyy jotakin niistä ni pitää osata vastata, pisteitä menee muuten. 17 kilpailijaa tulee ja kaks vaa pääsee jatkoo. En tee minkäänlaista päätöstä, et pääsisinkö jatkoo vai en, ihan sama oikeastaa, ihan kokeilumieles oikeestaa. Mut todellaki innostun entist enemmä vaa jos pääsisin. Olis aivan mahtavaa päästä ja pärjätä viel edemmäski siin toiminnas. Teen kuitenki parhaani ja tyydyn siihe kohtaloo mikä tule etee..
Vähä epäilyttää toi vatitarjoilu, en oo ku viime vuonna ehkä kerran ja se oli just sellast luokas harjotteluu, mikä meni pelleilyks, et koko ajan sit vaan harjottelen sitä kaikkein eniten.

Ja sitte vähä toisenlaiseen asiaan. Mul alkaa loksahtaa palaset kohdalleen pään sisäl mitä haluun ja kuinka paljon jne. Mut pelkään et pakenen. Itsesojeluvaisto toiminnassa vähän liianki hyvin. M kanssa ollaan juteltu ja se nyt yrittää potkiskella mua oikeeseen suuntaan.
Aina ku on hyvä tilaisuus sanoo jotakin tai tehdä jotakin, ni ei, lukkoon ja aiheen vaihdos ja niinku ei oliskaa ollu muuta asiaa.
Niin vaikeeta niin vaikeeta. Ja son jo keränny rohekutta iha pirusti ja mitä mä teen, lusmuun ja pakenen. Kiva kiva..

Sunnuntaina viroon lähtö. Joulu siellä ilman konetta mikä on hyvä ja ilman näkemättä tätä tiettyä henkilöä, saa nyt vaan toimia pään sisällä. sillon toivottavasti kaikki menee täysin oikeille paikoille ja tajuun et mitä mun pitää tehä!

Mut nyt jatkan mietiskelyä ja jumitusta, ehkä jossain vaihees saisin unta, ehkä.