Ei vaan pysty. Haluun olla joko töissä ja tehä sitä koko ajan eikä mitään pausseja tai yksin, mielummi töissä, en kerkee ajattelemaa mitää muuta ku töitä ja sitä mitä just sillo tehä. Ja en jaksa olla kenenkää kaa, tietenki voin, mut en oo seurallisinta seuraa. Viikonlopuks taas kaikki tuputtaa kaikkee, töitäki lauantain. Hyvä vaan. En oo sanonu mitään juuta enkä ei mihinkää suunitelmaa. Kerrankin suunnitelmaton viikonloppu. Tai siis lupaamaton. Muut suunnittelee mä tuun perässä jos tuun. Helppoo.

Muutenki taas jotenki sellane olo, et pois, pakko päästä pois. Mut silti en jaksais lähtee mihinkää kauemmas.